johanna.pakola(at)gmail.com, 040 588 4231
Salmenvirran risti – Merivoimien rannikkojoukoissa kentälle jääneiden muistoristi
15.7.1945 Haminassa järjestettiin Merivoimien rannikkojoukoissa kentälle jääneiden siunaustilaisuus. Ajatus muistomerkkiin lähti Merivoimien pastori Rolf Tiivolalta – hän halusi samanlaisen ristin rannikkojoukoissa kentälle jääneille kuin Naantaliin oli hieman aiemmin pystytetty laivastojoukoissa mereen jääneille. Tarkoituksena oli pystyttää muistomerkki, joka muistuttaisi jälkipolvia niistä tuolloin tiedossa olleesta 153 sankarivainajasta, jotka kovissa ja vaikeissa taisteluissa Suomenlahden rannikolla ja saaristossa olivat jääneet taistelukentille ja saaneet meille tuntemattomat viimeiset leposijat.
Muistopaikan sijaintia pohtivat Haminan Rannikkolinnakkeiston eversti T. Reponen, everstiluutnantti Väinö Karvinen, Merivoimien esikunnasta rovasti Rolf Tiivola, Haminan seurakunnasta kirkkoherra J. Ansten sekä laivaston sotilaspastori Antti Marvola. Useampien paikkojen joukosta kohteeksi valikoitui Kokkokallio Salmenvirran rannalla.
Hamina valittiin muistomerkin sijoituspaikaksi siksi, että se oli lähellä taistelupaikkoja, joissa sankarivainajat antoivat henkensä isänmaan puolesta ja suurin osa kentälle jääneistä oli kotoisin Suomenlahden itärannikon seurakunnista. Monen tuonaikaisella termillä ”siirtoväkeen” kuuluvan uusi asuinpaikka oli yhä ratkaisematta. Tämän johdosta useat siirtoväkeen kuuluvat toivoivat myös heidän vainajiensa siunaamista samalle paikalle, sillä uutta pysyvää kotiseutua ei vielä ollut ja vanha oli menetetty.
Haminan kaupunki osoitti alueen muistomerkin pystyttämiseksi. Muistomerkin kustannuksista vastasi Merivoimien esikunta. Muistomerkin piirustukset laati Merivoimien esikunnan piirustuskonttori. Muistomerkkiin tarvittavat sora ja kivet kuljetettiin talkoovoimin. Päämateriaali, pyöreät kivet, kuljetettiin HRLston toimesta talkoilla Kirkonmaan länsipuolella sijaitsevalta Hietakarilta.
Sementti saatiin lahjoituksena Haminan Rannikkolinnakkeiston rakennustoimistolta. Merkin rautaosat tehtiin linnakkeiston korjauspajalla ja puinen risti Laivaston puuseppäverstaalla. Muuraustyöstä vastasi haminalainen urakoija Toikka. Maksullisia töitä – muuraus ja Laivaston korjauspajan puuseppäverstaan työt – oli yhteensä noin 20 000 markkaa. Näistä kustannuksista vastasi Merivoimien esikunta.
Haminan rannikkolinnakkeiston esikunta lähetti kentälle jääneiden omaisille toukokuun loppupuolella kutsuja, joissa omaisia kutsuttiin siunaustilaisuuteen. Tällöin käytettiin nimeä ”Merivoimien rannikkojoukoissa kaatuneiden ja kentälle jääneiden sankarivainajien yhteinen ruumiinsiunaus”. Kutsukirjeessä omaiselta tiedusteltiin, onko vainaja siunattu jo aiemmin kentällejääneenä ja mikäli ei, saako hänet haudata nyt kyseisessä tilaisuudessa. Valtio kustansi kunkin vainajan kohdalla kahden omaisen matkan ja majoituksen tilaisuuteen. Mukaan pyydettiin yöpymistä varten ottamaan peite ja lakana.
Muistomerkki vihittiin käyttöön 15.7.1945. Jo edellisenä iltana Haminan kirkossa oli järjestetty alkajaisseurat. Juhlapäivänä kirkossa järjestettiin klo 10 surujumalanpalvelus, jonka jälkeen surusaatto siirtyi kirkosta muistomerkin paikalle siunaus- ja muistotilaisuuteen. Muistomerkille laskettiin 16 seppelettä, näistä yksi oli Tasavallan Presidentin seppele. Tuolloin muistomerkillä siunattiin 22 vainajaa, joiden nimi on tänä päivänä nähtävillä muistomerkin laatassa. Nimilaatat jäivät vielä tuolloin varojen puuttumisen vuoksi toteutumatta.
Keväällä 1948 muistotaulujen toteutusta mietittiin yhä, tarkoitus oli kiinnittää syvennyksiin kupariset laatat ja niihin paikalle siunattujen nimet. Tällöin – vuonna 1948 – todettiin siunattujen nimiluettelon olevan HRLSton pastorin arkistossa. Jotta hanke etenisi, todettiin tuolloin hankkeen sieluna olleen rovasti Tiivolan olevan taho, johon tulisi olla yhteydessä. Tiivola oli toiminut muistomerkin pystyttämisen ja siunaustilaisuuden järjestelyiden sieluna, hankkinut tarvittavat luvat sekä varat ja laatinut määräyksiä hanketta toteuttaneelle sotilaspastori Marvolalle. Vuonna 1948 3. Erillinen Rannikkotykistöpatteristo ryhtyi hankkimaan laattoja. Suunniteltujen kuparilaattojen tilalle hankittiin graniittilaatat. Ne valmisti Kiisken kiviveistämö ja kustannuksista vastasi Merivoimien Esikunta. Vuonna 1954 todettiin, ettei toinen laatta ole vielä lopullisessa muodossa, sillä kentälle jääneiden määrä muuttuisi yhä kuolleeksijulistamisten myötä. Toiseen laattaan tuli nimien sijaan muistolause. Loput nimet jäivät laittamatta.
Muistomerkin hoito tuotti vaikeuksia määrärahojen puutteen takia. Istutustyöt, hoito ja puhdistus olivat olleet patteriston kantahenkilökunnan vastuulla. Vuodesta 1950, jolloin patteriston esikunta siirtyi pois Haminasta, hoitotyöt suoritettiin laaditun vuoroluettelon mukaan. Haminan evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkovaltuusto otti muistomerkin seurakunnan haltuun ja hoitoon vuonna 1954. Muistomerkki on Haminan kaupungin omistamalla maalla ja sen hallinta on Haminan Seurakunnalla. Jossakin vaiheessa puinen risti korvattiin betonisella ristillä – aivan kuten Naantalissakin Laivaston mereen jääneiden muistomerkillä.
Vuonna 2024 muistomerkin nimistön ajan tasalle saattamisesta otti vastuun Rannikkotykistön Perinneyhdistys. Samalla kustansimme – säätiöiden merkittävällä tuella – muistomerkin alueen maapohjan ja uudistimme siihen jossakin vaiheessa asennetut ohuet ja pienikokoiset liuskekivet.
80 vuoden aikaviiveen jälkeen olemme koonneet laajan määrän nimiä, jotka kuuluvat muistomerkille. Emme tehneet uutta kivimuuria, johon nimet sijoitettaisiin, vaikka hankkeen alussa näin suunnittelimme. Toisena vaihtoehtona kivimuurin sijaan pohdimme estekiveä, jonka päällä olisi ristikkäiset tykinputket. Se ei istunut luontevasti paikkaan, joten hylkäsimme senkin vaihtoehdon. Päädyimme teettämään rannikkotykistöä kuvaavan merkin: bastionin, jonka sisällä on ristikkäiset tykinputket. Kentälle jääneiden tietokanta löytyy ristiin kiinnitetyn QR-koodin kautta. Totesimme, että nettisivusto on helpompi päivittää kuin ryhtyä meislaamaan graniittiin kertaalleen kaiverrettuja nimiä uusiksi.
Hanke jäi kesken vuonna 1945, ja yhäkään -tehokkaasta etsimisestämme huolimatta – tietokannassa ei ole kaikkia nimiä. Jatkamme etsimistä ja läpikäymistä. Meidän työmme on ollut sikäli helppoa, että lähes kaikki tieto löytyy kirjoista ja sähköisistä arkistojärjestelmistä. Pienenä haasteena on sähköisten tietokantojen pienet epätarkkuudet ja puutteet.
Kahdeksankymmentä vuotta sitten tilanne ja tiedonhaku oli varsin toisenlaista. Alkuaikojen 22 nimen joukossa on muutama, jotka kuuluisivat Haminan sijaan Naantaliin. Ja jossa heidän nimensä ovatkin. Vuosi sitten arvioimme, että oikeampi määrä 22 nimen sijaan, samoin vuonna 1945 arvioidun 153 sijaan, olisi noin 200.
Rannikkotykistön Perinneyhdistys tulee alueellisten yhdistysten kanssa jatkossa hoitamaan muistomerkkiä. Salmenvirran risti tulee myös vakiinnuttamaan asemansa entistä keskeisempänä kentälle jääneiden muistomerkkinä ja -paikkana. Aivan kuten Laivaston muistoristi Naantalissa. Nämä kaksi muistoristiä muistuttavat meitä niistä kalliista uhrauksista, joilla itsenäinen isänmaa on säilytetty.
Yhteystietoja
Etusivun linkistä voit hakea yhdistyksen jäsenyyttä. Oli asia mikä tahansa, voit ottaa ta yhteyttä puheenjohtaja Johanna Pakolaan.